Hyvinvoinnin vuoristorata

Jatkan tarinaani fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin vuorovaikutuksesta. Lähes vuosi sitten päätin kokeilla fyysisiä rajojani, kiivetä Kilimanjarolle. Valmentautuminen lähti hyvin käyntiin, kunnes aiemmin kertomani polkupyöräonnettomuus katkaisi sen kesällä.  Syyskuun lopulla alkoi tuntua siltä, että polvi taas kestää, vaikkei se ihan entisen tuntuinen ollutkaan.  Lähdin taas treenaamaan täysillä, pitkiä patikkalenkkejä, ylä-alamäkiharjoittelua ja kuntosalia.  Hei, tämä on nousukiitoa! Mutta marraskuun lopulla tuli uusi stoppi.  Polvi kipeytyi taas ja lonkatkin oireilivat.  Nyt valmistaudun polven tähystysleikkaukseen.  Muuten valmistautuisin näinä päivinä alkavaan Kilimanjaron matkaan.

Kuluneen parin kuukauden aikana on monenlaisia tunteita ja kysymyksiä kulkenut mielessä.  Näinkö suuri haaveni romahti?  Kesällä pystyin ottamaan pakollisen levon tervetulleena pysähtymisenä ja ajattelutaukona.  Nyt tilanne on jotenkin uhkaavampi.  Saanko itseni ylipäätänsä lainkaan enää kuntoon?  Onko nyt tullut aika sopeutua realiteetteihin?  Vanha mies! Ei tässä iässä yleensä enää..  Alamaissa kävivät mielialat.

Toisaalta, ei tämän tarvitse merkitä muuta kuin vuoden lykkäystä. Polvi korjataan kuntoon ja lonkkiinkin on mahdollista ruiskuttaa voiteluainetta.  Muutaman viikon kuluttua voin taas aloittaa liikkumisen, täytyy vain aluksi ottaa rauhallisesti ja vähitellen lisätä kuormitusta -  onhan tässä taas vuosi aikaa.

Näissä ajatuksissa mieliala koheni ihmeesti.  Onkohan se niin, että pysyäkseen elämän syrjässä kiinni, miehellä pitää olla jotain, mihin pyrkiä, joku tavoite.  Tämä asia on itselläni korostunut eläkkeelle siirryttyäni.  Ennen oli elämässä sisältönä työ ja perhe, kaikki niihin liittyvät haasteet, ilot ja murheet.  On perhe tietysti vieläkin tärkeä, kaikkein tärkein. Nykyisin siihen vain liittyy enemmän vapausasteita, kun lapset ovat muuttaneet omilleen.  Sieltä suunnalta kuitenkin iso mielen hyvinvoinnin lähde pulppuaa!

Tunturiviikko-ohjelma

Miesten tunturilomaviikot käynnistyvät!

Lapin vahvat vuodenaikojen vaihtelut luovat ulkoiset puitteet viikko-ohjelmalle, jossa tunturiluonnon lisäksi tutustumme oman elämänhistoriamme muokkaamaan sisäiseen maailmaamme.

Lue viikkojen sisällöstä ja hinnoista sivulta Miesten tunturilomaviikot.

 

Vuoden 2012 viikot

 

Alkava ruska 1-8.9.2012

 

 

 

 

Alkutalven lumilla 17-24.11.2012

 

 

 

 

Kaamoksen sylissä 1-8.12.2012

Miesten tunturilomaviikot

ENNAKKOTIETO VUODEN 2012 LOMAVIIKOISTA

 

Tarjoan vuoden 2012 kuluessa miehille suunnattavia lomaviikkoja Pyhätunturilla.  Niiden sisältönä ovat retket tunturiluonnossa sekä tutkimusmatkat oman mielen maisemiin.

Yhteisessä työskentelyssä käytän taideterapeuttisia menetelmiä, lähinnä kuvien tekoa ja niiden tarkastelua.

Lomaviikkojen terkempi toteutustapa on kehitteillä ja julkaistaan aika- ja hintatietoineen tällä sivustolla.

Miehen mielen hyvinvointi

Sydänkesä on takana ja omalta osaltani sen ohjelmasuunnitelma meni uusiksi. Kaaduin pyöräretkelläni törmättyäni irtipäässeeseen koiraan.

Nyt olen runsaan kuukauden parannellut turvonnutta polvea.  On ollut aikaa asetella asioita tärkeysjärjestykseen.  Ei ne pihakatoksen tai aidan korjaukset niin kiireellisiä olekaan, ehtiihän ne ensi kesänä tai sitä seuraavana..  Sen sijaan olen voinut rauhassa lueskella; jotakin, mitä olen jo pitkään halunnut tehdä, mutta ei ole muka ollut aikaa.

Tämän kesän tilanteeni on tuonut esille mielen hyvinvointiin vaikuttavan tekijän. On paljon asioita, joiden tekeminen tuo mielelle tyydytystä.  Niinpä niitä kivoja ja tärkeitä tekemisiä tulee helposti kerätyksi niin paljon, että niiden yhteisvaikutus kääntyy alkuperäistä tarkoitusta vastaan.  Aikapula vaivaa ja kivoista jutuista muodostuukin suorittamista.

On siis hyvä tiedostaa, mikä elämässä on todella tärkeää.  Sen mukaan voi järjestää ajankäyttönsä.  On se niinkin, että jos tähän kysymykseen oikein syvällisesti paneutuu, saattavat elämän puitteet, sisältö ja suunta merkittävästikin muuttua.

Itselläni on tällainen kokemus.  Aloitin työelämäni numeroille ja järjestelmille omistautuneena laskentaekonomina.  Tein pitkiä päiviä laskematta työtunteja  - oli niin mielenkiintoinen työ.  Siinä neljänkymmenen ikävuoden korvilla alkoi tuntua, että elämässä voisi tehdä muutakin.  Muutos ei toki ollut yht´äkkinen.  Opiskelin jaksoittain työn ohessa ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua olin valmis jättämään työni yrityshallinnossa ja ryhtymään itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi taideterapeuttina ja sittemmin myös työnohjaajana.

Muutos oli monivaiheinen eikä suinkaan kivuton.  Lopputuloksena koen eläväni täydempää elämää ja voivani paremmin.

Tämä oli pieni omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin perustuva kurkistus mielen hyvinvointiin.  Aihe on laaja ja lisää on tulossa – toisista näkökulmista.

Minkälaisia ovat sinun kurkistuksesi?

 

 

 

Soutaja

Soutajan tunturi sijaitsee hieman erillään koillisessa varsinaisesta Pyhän tunturijonosta Pyhäjärven rannalla.  Se on matalampi, alle 400 metriä, mutta huipulta avautuvat hienot näkymät eri suuntiin.  Huippu ei ole ihan pelkkää rakkaa, vaan siellä täällä kasvaa ikiaikaisia käkkärämäntyjä.

Rinteet eivät eteläpuolella ole jyrkät, vaan paljolti pehmoista kangasmaata – oikein mukava retkikohde!  Soutajallakin on kolme huippua, Ranta-Soutaja, Soutaja ja Maa-Soutaja.  Laskeuduin alas kahden viimeksimainitun välisen pienen kurun reunaa pitkin.  Kasvillisuus on rehevää ja pieni puro virtaa pohjalla – hyvin kaunista ja tunnelmallista.  Siinä kävellessäni helppokulkuista pikku harjannetta mieli lepäsi, voiko patikkamies muuta toivoa!

 

Miten Lapin käy?

Kävin viime viikolla Sodankylän elokuvajuhlilla.  Olin tämän tapahtuman tunnelmasta paljon lukenut ja kuullut, pitihän se itsekin kokea.  Jotenkin siihen tempauduin mukaan ja katsoin neljä elokuvaa putkeen.  Oma tunnelmansa oli ajella takaisin Pyhätunturille aamuyöstä, kun aurinko jo oli aloittanut matkansa ylöspäin pohjoisella taivaalla.

Erityisen vaikutuksen minuun teki Markku Tuurnan uusi dokumenttielokuva Salla – Selling the Silence.  Se on tarina pienen pohjoisen kunnan kampailusta tulevaisuutensa puolesta perinteisten elinkeinojen, matkailun ja kaivosteollisuuden luomissa ristiriitaisissa puitteissa.

Yllättävän suuren huomion elokuvassa sai Pyhätunturin matkailukeskuksen monissa yhteyksissä suuruudenhulluksi luonnehdittu laajennushanke. Mm. ostoskeskus, iso hotelli, golfkenttä, 1-raiteinen rautatie ja 50000 vuodepaikkaa luonnehtivat tätä “Golden Peaks” -pohjolan ensimmäistä matkailukaupunkia.

Miten käy Lapin luonnon? Olen alueella patikoinut ja joitain tielinjoja on jo metsään aukaistu.  Mieluummin kävelisin metsässä kuin matkailukaupungin bulevardilla!  Toisaalta ihmettelen, mistä siihen mahtavaan matkailukaupunkiin saataisiin ihmiset.  Olen nyt muutaman vuoden seurannut Pyhätunturin elämää ja kyllä se kuollutta on kesäisin eikä ruska-aikanakaan ole ruuhkaa.  Entäs sitten talvisesonki – hiihtolomien aikana oli vilskettä, mutta heti sen jälkeen taas hiljaista.

Pyhätunturi on siis nykyisellään ihannepaikka Lapin rauhaa rakastavalle.  Kaikki Lapin lumo on saatavilla.

Ilmastonmuutos on Lapin uhka ja mahdollisuus.  Jos Alpeilla lumi käy vähiin, on sitä luultavasti täällä ja se tietäisi lisää hiihtoturisteja.  Golden Peaks voisi tulevaisuudessa olla totta.

Ilmastonmuutokseen liittyy myös toinen tekijä, josta en tiedä, mitä pitäisi ajatella. Euroopan ja Aasian välinen pohjoinen merireitti Koillisväylä tulee purjehduskelpoiseksi.  Se on innostanut suunnittelemaan mittavaa ratahanketta Lapin halki Jäämerelle.  Suomesta tulisi sen myötä tärkeä kauttakulkumaa.  Yhteyttä täydentäisi meritunneli Helsingin ja Tallinnan välillä.  Miten siinä käy Lapin luonnolle..

Mitä se hyvinvointi oikein on

Aiheesta on paljon ja ansiokkaasti kirjoitettu.  Keskityn tässä kuitenkin vain omiin kokemuksiini.

Näkökulmani on eläköityvän miehen, olen siis jo astellut suurimman osan elämänkaarestani ja onhan se askeltaminen omat jälkensä jättänyt.

Hyvinvointia voidaan ajatella ruumiin ja mielen hyvinvointina.  Otanpa ensin tämän ruumiillisen puolen ja mielipuoli tulee sitten erikseen myöhemmin.

Synnyin nuorimpana nelilapsiseen perheeseen.  Kovin olin pieni ja kuopparintainenkin.  “Ei ollut enää oikein tarveaineita”, kertoi äiti sanoneensa minusta.  Sitten kuitenkin reipas maalaiselämä ja pitkät koulumatkat tekivät hyvää pikkupojan fysiikalle.

Ylemmillä luokilla ja toisessa, isommassa koulussa alkoivat realiteetit tulla vastaan.  En pärjännyt liikunnassa enkä pallopeleissä.  Koin aina sen monille muillekin tutun nöyryytyksen tulla viimeisenä valituksi joukkueeseen, kun jommankumman luokan parhaista pojista piti minutkin ottaa mukaan.

Kansakoulu ei todellakaan kannustanut heikompia kehittämään ruumiillista kuntoaan, vaan nimenomaisesti lannisti.

Olen joskus miettinyt, että mitenkähän omakin motivaationi olisi virinnyt, jos kansakoulun liikunnanopettaja olisi jotenkin yksilöllisemmin pystynyt ottamaan tilanteeni huomioon.

Kun niin ei ollut, syntyi lähes liikkumaton Risto, joka armeijassa simahti marssilla täysin ja jonka kiväärin vahva kaveri kantoi selässään perille omansa lisäksi.

Nuo lapsuuden ja nuoruuden kokemukset olivat sellaisia, että olisi pitänyt mennä joukon mukana ja täyttää jokin vakiintunut tai jopa määrätty normi.  Esimerkkinä muistuu mieleen vielä Cooperin testi armeijassa.  Kun en tätä normia täyttänyt, tukahtuivat viimeisetkin kilpailuvietin rippeet.  Taidanpa olla aika epätyypillinen mies – miehen perusominaisuus on kilpailullisuus, näin olen jostakin lukenut

Vähitellen aikuisiässä alkoivat ruumiillisen hyvinvoinnin palikat asettua paikoilleen.  Avainsana tässä on omaehtoisuus.  Pitää saada liikkua omaan tahtiin ja sillä tavoin kun miellyttää.  Pelit eivät ole minun alaani, mutta samanhenkistä  hiihto- tai patikkaseuraa otan mielelläni mukaan.  Luonto on tärkeä elementti ja se hoitaa myös henkisen hyvinvoinnin puolta.  Luonnossa liikkumisesta on tullut parin viime vuosikymmenen aikana minulle hyvin tärkeä asia.

Nyt jo vähän ikääntyneenä tulee ruumiin rapistuminen kuvaan mukaan. Kulumat ym. krempat saattavat jotenkin rajoittaa toimintaa, mutta tärkeintä on oppia elämään niiden kanssa.  Se on siis asennekysymys ja jälleen tullaan henkisen hyvinvoinnin puolelle.

Näin olen mielestäni saavuttanut jonkinlaisen tasapainon, voin ruumiillisesti suhteellisen hyvin.  Silti joskus mietin, että entäpä jos..  Jos olisin saanut oikeanlaista kannustusta jo kouluaikana, olisin monia luontoelämyksiä rikkaampi.  Olisin voinut kokeilla rajojani.  Ehkäpä voin tehdä sitä vieläkin..

Mitkä ovat sinun kokemuksesi?

Isokuru ja Karhunjuomalampi

Tämä Kultakeron kiertävä lenkki on aina yhtä upea, se on tehtävä joka kerralla täällä Pyhätunturilla käydessä. Kävelin sen kauniina aurinkoisena iltana, kolmisen tuntia siinä meni.

Kurun pohjalta kun katselee ylöspäin, niin puut tuntuvat kaartuvan pään yli – eipä kannattaisi (eikä saakaan) lähteä kiipeämään tätä rinnettä.

 

Pyhänkasteen putous on aika vähässä vedessä juuri nyt, mutta korkealta se laskee ja lampi sen alapuolella on syvä.

 Täällä oli 1600-luvulla perimätiedon mukaan aina tässä kesäkuun puolivälissä Eskon päivänä joukkokastajaiset, kun saamelaisia kääntyi kristinuskoon.  Oli se varmaan aika hankala kastematka, siihen aikaan kun ei ollut tätä nykyistä kurun pohjalle rakennettua leveää lankkusiltaa.  Tai ehkäpä väki sittenkin saapui paikalle Kultakeron pohjoisrinteen mustikkaketojen kautta.

 

 

 

Isokurun perukoilla, sen pohjalla on pieni suo, jonka kohdalta lähdetään kiipeämään..

 

 

 

 

 

 

..rappuja ylös Uhriharjulle. 

Tässä muistuu mieleen, kun viime maaliskuussa lähdin sukset olalla laskeutumaan alas näitä rappuja.  Raput kuuluvat kategoriaan “ei talvikunnossapitoa”.  Heti alkuvaiheessa liukastuin takapuolelleni ja laskettelin peffamäkeä muutaman metrin alaspäin. Irtosivat siinä suksetkin kädestä ja laskettelivat omin päin – onneksi vain vähän pitemmälle alas kuin mihin oma lasketteluni päätyi.  Ei siis tarvinnut lähteä niitä jostain kurun pohjalta etsimään.  Sattui sopivasti tulemaan porukkaa ylöspäin vastaan.  Heille saaton vakuutella, ettei tässä mitenkään käynyt.  Mutta olisi voinut käydä..  Loput kolmisensataa askelmaa laskeuduin sitten tosi varovaisesti sukset tukevasti kainalossa.

 

    

 

Niin on rapuntekijä kaivertanut askelmien lukumäärän ylimpään rappuun – ja vielä tarkistuslaskenut.

Siis 375 askelmaa kurun pohjalta, levähdyspaikkoja on useita, niissä voi istahtaa ja ihailla Isokurun jylhyyttä.

 

 

Huima jyrkänne, parasta pitää männynrungosta kiinni!

Tänne on kuuleman mukaan muinoin uhrattu eläimiä tai niiden sarvia hyvän metsästysonnen saamiseksi.

 

 

 

 

 

Paluureitti seurailee Kultakeron pohjoisrinnettä ja siellä täällä siintävät kaukaiset maisemat.

Lapin kesän herääminen

Olen taas kotiutunut tänne Pyhälle kesäkuuksi.  Pari hyvää patikkaa lähiympäristöön on jo takanapäin.

Olosuhteet ovat mainiot ja valoa riittää pitkälle yöhön.  Luonnon kasvuvoiman huomaa jotenkin aivan erityisellä tavalla. Se korostuu täällä, kun kasvavan kasvin vieressä on usein harmaata rakkakiveä tai vaikkapa kuollutta keloa.

 Lähtiessäni Espoosta tuomien kukinta oli jo lopuillaan, omenapuut ja sireenit olivat täydessä kukassa ja kesäillan tuoksut olivat huumaavat.  Joka puolella puski maasta jotakin vihreää.  Niin, kyllähän se alkukesä etelä-Suomessa on vahvaa aikaa. 

Silti, yllättävän vähän täällä on retkeilijöitä.  Tulkaa tänne, täällä on tilaa, hyvin merkityt reitit ja mahtavat maisemat, tuntee olevansa suuren luonnon keskellä!

Tässä joitakin näkymiä “ennustavien” patikkaretkieni varrelta:

Kansallispuiston portti kutsuu sisään

 

 

 

Opasteet kertovat mahdollisuuksista

 

 

 

 

 

 Kultakeron ikiaikaiset kalliorinteet ovat saaneet vihreän sävyjä

 

 

 

 

 

 

Kuusen uusi kasvu on herkimmillään

 

 

 

 

 

 

Mustikan kukinta enteilee hyvää marjavuotta

 

 

 

 

 

 

 

Tämä kelopuu on monen koti ja ruokapöytä

Nettisivu on syntynyt

Minulla on tänään ilo julkaista esillä olevat nettisivut, joiden sisältö keskittyy uuteen toiminta-ajatukseen hyvinvointimatkailun saralla.  Erityisesti miehen hyvinvointi on tässä etualalla.

Toinen keskeinen teema on Lappi.  Pyhätunturi mahtavine maisemineen luo puitteet miesten erilaisille tunturilomaviikoille.  Niistä voi lukea tarkemmin ko. sivulta.

Nyt julkaistu versio on vielä monilta osin puutteellinen ja se saa jatkossa lisää asiasisältöä ja elävyyttä mm. kuvien avulla.  Opettelen vielä näitä asioita.

Niin, ja kun tämä tekniikaltaan on blogialusta, kommentteja voi kirjoittaa ja ne ovat tervetulleita!