POIESIS – erilainen tunturiloma!

Stoori Ikosen sukutapaamisessa

Ryhmällämme oli mainio tilaisuus tuoda näyttämölle suvun tarinoita.  Koolla oli runsas kolmekymmentä suvun jäsentä “vauvasta vaariin”, tai itäsuomalaisittain paremminkin ukkiin.

Sukupolvien ketju oli meidänkin lähtöteemamme, varsinkin kun vauva-asiat olivat esiintyjäryhmässäkin ajankohtaisia.

Näyttelijät Jouko, Päivi, Ritva ja Katri alkutunnelmien liikkuvana patsaana. Muusikko Carola tulee mukaan huippukohdassa. Ohjaaja Risto seuraa tilannetta silmä tarkkana.

Tarinateatteri otettiin hyvin vastaan.  Se toi ryhtiä tapaamiselle, kun kaikki saattoivat samanaikaisesti kuunnella ja katsella yhteistä asiaa. Tarinat olivat vanhoilta ajoilta ja näyttelijämme riemukkaalla tavalla ne tulkitsivat.  Muistot olivat monille vanhemmasta sukupolvesta yhteisiä ja nuoremmatkin olivat niistä varmasti kuulleet tai ainakin nyt saivat kuulla. Tätä oli toivottukin ja pääsipä “viisas olento” pohtimaan kysymystä, että millaista se elämä entisinä aikoina oikein oli.

Marja, o.s. Ikonen kertojan tuolissa ja tarinan nimi on “Juhannus Rantalassa”

Tarinateatterista tuli kiitosta vielä tapaamisen jälkeenkin.  Tuli todennetuksi, että se toimii mainiosti sukutapaamisen yhteydessä.

Valmiina loppukumarrukseen.

Kypsyttääkö elämä murrosikäisesi kanssa?

Kyllä! Näin vastaa moni vanhempi. Murrosikäinen nuoremme on meille rakas.

Mutta välillä elämä hänen kanssaan ottaa voimille. Tuntuuko tutulta: huone on

kaaoksessa, likaiset vaatteet mytyssä, kuppeja, lautasia, tyhjiä sipsipusseja,

karkkipapereita, kokistölkkejä, sänky petaamatta. Kun nuori herää nuhruisten

pussilakanoidensa keskeltä, hän on haluton osallistumaan perheen yhteiseen

tekemiseen. Hiljaisen nuoremme kohdalla mietimme, miten rohkaista toisten

joukkoon. Syntyy ristiriitatilanteita.

Miten säilyttää itse aikuisuus, kun nuori ärsyttää käytöksellään? Miten

ristiriitatilanteista eteenpäin rakentavalla tavalla? Miten vanhempina

osaisimme elää murkkumme kanssa ja ohjata häntä oikeaan suuntaan? Mistä

löydän voimia vanhemman tehtävään kaikkien elämäni paineiden keskellä?

Näitä ja vanhempien esiin tuomia kysymyksiä pohdimme Nastolan seurakuntatalossa sunnuntaina 5.5. klo 13.  Päätämme kahvitarjoiluun klo 14.30. Jotta tilaisuus ei olisi kuivaa luennointia, mukanamme on kasvatus-,opetus- ja hoitoalan ammattilaisten tarinateatteriryhmä Stoori.

Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki murrosikäisten vanhemmat. Erityisesti

kutsumme mukaan tämän vuoden rippikoululaisten vanhempia. Mukana myös

nuorisopastori Juha Sahamies.

Yllä olevaan kutsuun vastasi runsas kolmekymmentä vanhempaa saapumalla paikalle.  Tarinat käsittelivät hyvin konkreettisia tilanteita nuorten kanssa kotiintuloajoista koulunkäynnin ongelmiin.  Palaute ryhmällemme oli myönteistä.

Kuvassa Stoorin ryhmä valmiina esitykseen: Katri, Jouko, Risto, Liisa, Päivi ja Eva, joka toimi ohjaajana.

Näyttelijäryhmä virittäytymässä.

Kuvat otti esityksessä vierailevana muusikkona toiminut Sirkku Lindstam.

Tarinoita Pieksusta

heisulivei

Tarinateatteri Stoori suoritti intensiivisen offensiivin
Pieksämäelle viikonlopun aikana. Paikalla olivat joukoistamme marjaana, carola, risto, seija, jouko ja helena. Offensiiviin liiittyvien työnjaollisten keskusteluiden jälkeen seija oli muusikko, marjaana, carola, helena ja risto olivat näyttelijöitä ja jouko toimi ohjaajana. Perjantai-ilta meni näiden työnjaollisten neuvotteluiden piirissä pitkällä lauantaihin saakka. siinä yhteydessä harjoitimme myös viinien juontia sekä hyvin ruokalajien syöntiä.
Illan emäntä marjaana oli loihtinut värikästä kalakeittoa.

Lauantaiaamuna siirryimme hyvin nukutun yön jälkeen päivällisteatterin tiloihin, jossa loimme tilasta meidän näköisen ja meille sopivan. Pilarisaha olisi ollut tarpeen, koska keskellä oli suhteellisen paksu pilari, jonka olisimme haluneet katkaista ja siirtää pois. No, pienen keskustelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että se ei kuitenkaan häirtirse niin paljon, että se
pitäisi siitä ottaa pois. Aamupäivän harjoituksissa huomasimme, että käytettävissämme oleva tila on luultavasti kaikista pienen, jossa olemme esiintyneet, joten jokaiselle esineelle tuli löytää hyvä ja sopiva paikka. Lähes tieteellisen tarkan työn jälkeen saimme tilasta haluamme muotoisen ja laatuisen.

Ohjaaja Jouko ja  näyttelijät Marjaana, Helena ja Carola ottavat tilaa haltuunsa.

Muusikko Seija virittelee ukulelen.

Erityisen tarkan ja kiihkeän harjoitustuokion jälkeen pidimme
ruokailutauon ja kävimme paikallisestta oliivissa syömässä itämaisperustaisia ruokalajeja. Samalla reissullla kävimme myös ostamassa imurin, joka päätettiin olevan meidän korvaus tilan käyttämisestä. Kävimme myös tekemässä kimppaloton,
jonka tarkoituksena oli saada pois päivävjärjestyksestä tarinateatteri stooria aina silloin tällöin vaivaava likviteettiongelma. No, veikkausvaroilla tuetaan
erilaisia hyviä asioita.

Illan esitykseen tuli yleisöä 16 henkilöä, se ei
ole paljon, mutta näistä kuudestatoista henkilöstä 13 oli elämänsä ensimmäisen kerran tarinateatteriesityksessä, joten siellä oli paljon uutta verta ja uusia tuttavuuksia.

Aloitus: “Voi herranpieksut, nyt se alkaa!”

Jouko kyselee yleisöltä alkutunnelmia..

.. ja näyttelijät esittävät liikkuvana patsaana kihelmöivän jännityksen.

Risto on iso ruma kuha, joka tarttui jo melkein heti rannassa koukkuun.

Carola joutui poliisipartion pysäyttämäksi.

Helena rikkiräjähtäneenä autonkumina.

Marjaanalla on lemmenkohtaus meineillään.

Loppukumarrukset.

Esityksen jälkeen luovutimme päivällisteatterin edustajille hankkimamme imurin. Heidän ilmeensä olivat yllättyneitä kyseisen sähköllä toimivan esineen saapuessa näyttämölle. Esityksen yleisenä kommenttina oli, että se oli onnistunut ja hauska. tarinoissa oli useita poliiseja, erilaiseen autoiluun liittyviä asioita ja monenlaisia tarinoita. Lyhyesti sanottuna hienoja tarinoita.

Esityksen jälkeinen ilta jatkui Valveen pariskunnan luona,
jossa meitä odotti kolmen ruokalajien viritelmä, jonka me söimme hyvällä ruokahalulla. Samalla kävimme keskustelua stoorin tulevista esiintymisistä. Keskustelun lopputulos oli se, että tiedossa ei ole varmaan esiintymistä, vaan neuvottelun asteella on nastola sekä pyhätunturi. Saimme myös kutsun saapua mänttään, kun yleisössä ollut henkilö esitti meille tällaisen kutsun. Päädyimme siihen, että odotetaan asioiden ratkeamista suuntaan tai toiseen. eipäs aleta hötkyillä. kävimme myös keskustelua siitä, että voisiko stoorilla olla omat sivut facebookissa, mutta palataan tähän asiaan myöhemmin taikka aikaisemmin. tai jos tehdään niin, että jos joku ei tätä ehdotusta kannata, niin laittaako
hän sitten sellaisen viestin, josta tämä asia tulee selväksi.

Pieksämäen
esiintyjien puolesta

Jouko            Kuvatekstit Risto

Tarinoita vanhassa talossa

Jo kolmatta kertaa kokoonnumme Seijan ja Kallen luokse jälleennäkemisen riemussa virittäytymään esitykseen ja nauttimaan tämän pienen puukaupungin ainutlaatuisesta tunnelmasta.

Näkymä Kissanpiiskaajankujalle

Esityksemme näyttämönä on merenkulun historiaa henkivä Felenin talo aivan kaupungin keskustassa.

Ohjaajana on Jouko, joka kuvassa rauhalliseen tyyliinsä odottelee tarinankertojaa vieressään vielä tyhjänä olevaan kertojan tuoliin.

Ensimmäisen puoliajan näyttelijät Risto, Katri, Seija ja Liisa liikkuvana patsaana.  Taustalla muusikkoina Ritva ja Carola.

Toisen puoliajan näyttelijät Helena, Marjaana, Carola ja Ritva kuuntelevat korvat tarkkoina tarinankertojan tarinaa.  Ilmeistä päätellen tarina on hauska.

Liisa ja Seija hoitavat muusikon tärkeää tehtävää.

Liinat on saatu käyttöön.

Tässä mennään uimahallissa kohtuullisen lujaa!

Syystarinoita sykkivän kaupungin keskellä

Tarinateatteriryhmämme oli tällä kertaa yhdeksän hengen vahvuinen, Katri ohjasi ja näytteljöinä/muusikkoina olivat Carola, Eva, Jouko, Liisa, Marita, Päivi, Risto ja Ritva.  Neljä näyttelijää oli samanaikaisesti lavalla ja kaksi katsomossa.

Kokoonpano poikkesi melko tavalla edellisestä esiintymisestä ja lauantaipäivä kuluikin aamusta lähtien iloisessa ja äänekkäässäkin tekniikoiden ja menettelytapojen mieliin palauttamisessa.

Hetken koittaessa olimme valmiit vastaanottamaan yleisön.

Carola ja Risto Maria-Akatemian avarassa aulassa jännittämässä yleisön saapumista.

Eva, Ritva ja Päivi ovat jo näyttämöllä.

Katri valmiina ohjaamaan.

Paikalle saapui noin 20 henkeä, melkoinen osa heistä omia tuttaviamme tai perheenjäseniä.

Kun varsin pitkän lyhytekniikoilla lämmittelyn jälkeen päästiin tarinoihin, niistä nousikin esille elämän syviä tunteita, kuten pelko, häpeä ja ärtymys.  Ehkäpä nämä tummemmat sävyt kuuluivat syystarinoihin.

Esityksen jälkeen oli vapaata keskustelua ja moni yleisön joukosta tuntui olevan vaikuttunut tarinateatterin annista. Tarinoiden teemat koskettivat mieliä. Huomattavalle osalle tämä oli ensimmäinen tarinateatterikokemus.

Me stoorilaiset olimme tyytyväisiä toisiimme ja pääosin myös itseemme.  Innostus jatkaa sai jälleen uutta pontta!

 PYHÄN TARINAT

Kairosmajan Revontulikappeli sijaitsee upealla paikalla Kultakeron ja Pyhäjärven välissä Pyhätunturilla Pelkosenniemen kunnassa.  Se muodosti hienot puitteet tarinateatteri-illalle, jonka yleisö pääosan koostui Kairosmajalla loma- ja talkooviikkoa viettävästä ryhmästä.

Matka Pyhätunturille on pitkä kenen tahansa stoorilaisen kotipaikkakunnalta. Siksipä ryhmän etujoukko, Marjaana, Juha ja Seija, saapui Puolukkaan jo keskiviikkona.  Tämä Riston perheen tunturimaja toimi tukikohtanamme.

Torstaipäivä olikin etujoukon retkipäivä, tutustuimme patikkameiningillä Isokuruun ja Puhänkasteenputoukseen ja -lampeen.  Auto otettiin sitten alle ja karautettiin Suvannon kylään kahville.  Tämä Kitisen mutkassa sijaitseva kylä säästyi ainoana Lapin sodan hävitykseltä.  Eikä unohdeta Andy McCoyn patsasta, jota kävimme moikkaamassa Pelkosenniemen keskustassa.

Illalla joukkoon liittyi Anu.

Torstaina ajettiin maisemahissillä Kultakeron huipulle, jossa nautittiin ravintola Tsokan vohvelit tarpeellisine lisukkeineen.  Tänne kokoontuivat myös loput ryhmämme jäsenet, Ritva ja Kai sekä Helena ja Matti.  Nyt päästiin tarinateatteritunnelmaan ja esitysryhmä muodostikin kokoontumisen kunniaksi patsaan Kultakeron huipulla.

Vasemmalta Marjaana, Risto, Ritva, Seija, Anu ja Helena

Illan ohjelmassa oli Luosto Classic -musiikkijuhlan vaskikonsertti Aittakurussa. Tämä ainutlaatuinen lämpimässä ilta-auringossa kylpevä kurukonserttisali oli kokemus sinänsä.

Lauantaina aloitimme tositoimet ja siirryimme Revontulikappeliin.  Aamupäivällä virittelimme kehomme ja mielemme tarinateatterin tunnelmaan ja palautimme muistiin tarinateatteritekniikoita.  Iltapäivällä harjoittelimme tarinoita näyttämöllä. Tehtävien jako oli sama kuin illan esityksessä: Risto ohjasi, Anu, Helena, Marjaana ja Ritva olivat näyttämöllä ja Seija muusikkona.  Kun olimme näin minimikokoonpanossa, “roudarien” Juha, Kai ja Matti apu oli korvaamaton.  Heiltä saimme tarinat ja sen lisäksi tärkeitä vinkkejä näyttämöllepanosta.

Pienen Puolukassa vietetyn lepohetken jälkeen olimme valmiit ottamaan yleisön vastaan illan esitykseen. Revontulikappeliin kertyikin runsaat 50 henkeä, lieneekö tarinateatteriryhmämme ennätysyleisö! Lisäksi yleisö oli aktiivista ja innolla mukana.  Laskurin mukaan tehtiin 4 lyhytekniikkaa ja 7 tarinaa.  Tarinoista osa oli lämpöisiä ja hauskoja lapsuusmuistoja ja osa elämän vakavampaan puoleen liittyviä, mm. isä-poika -suhteen ja parisuhteen vaikeuksien kuvausta.  Tarinoita olisi riittänyt vielä enemmänkin, mutta varattu puolentoista tunnin aika tuli täyteen ja jouduimme lopettamaan.

Onnistuneen esityksen kunniaksi voitiin hyvillä mielin Puolukassa kohottaa lasi kuohuvaa.  Yhteistyömme sujui todella hyvin, olisiko siihen vaikuttanut sekin, että kaikki olivat koko ajan mukana samassa roolissa.  Erityismaininnan ansaitsee Seija muusikkona, hän oli aktiivisesti mukana esityksissä ja toi musiikki- ja laulutehosteet mukaan improvisaatioihin aivan uudella, hienolla tavalla!

Tämä keikka loi uutta intoa ja yhteisöllisyyttä joukkoomme (voi sitä naurun määrää!) ja seuraavat esitykset ovat suunnitelmissa lokakuussa Helsingissä ja marraskuussa Kristiinankaupungissa.  Kairosmaja ottaa meidät mielellään taas ensi kesänä, siitä lähemmin, kun heidän lomaviikko-ohjelmansa on valmistunut.

Sunnuntaina oli jäähyväisten ja kotiinlähdön päivä.